Koskaan ei hiihtolomaviikko ole ollut niin odotettu ja toivottu kuin tänä vuonna. Äärettömän surkean etelän talven jälkeen lumen ja kinosten näkeminen oli käsittämättömän hienoa. Marraskuu, joka on jatkunut meillä jo 4 kuukautta, muuttui upeiksi hangiksi ja lumiseksi maisemaksi. Ajoimme Ukkohallaan läpi todella sateisen Suomen, vettä satoi koko matkan ja maisema oli harmaatakin harmaampi.
Autossamme matkustivat meidän lisäksi tytär lapsineen (2-vuotias tyttönen ja alle 2kk ikäinen poikavauva). Ennakkoon oli ajateltu, että tyttönen nukkuu mukavat parin tunnin päiväunet vähintään ja vauva lähes koko matkan. Ihan näin hienosti ei matkaa tehty. ”Pois, pois, pois” oli tyttösen toive useaan kertaan, mutta Palomies Samia katsellessa se saatiin unohtumaan. Vauvallakaan ei nukkuminen turvakaukalossa ollut niitä mieluisimpia juttuja, mutta hyvin selvittiin ja hermoja menettämättä kotiuduttiin ”mummin mökkikotiin”.
Reilun metrin korkuiset hanget ja lumiset puut olivat meitä vastassa Ukkohallassa. Tuntui kuin olisimme astuneet satumaahan.
Ja mitä sitten mökkilomalla tehtiin?
Heti ensimmäisenä päivänä kävimme Poroparonin Porotilalla syöttämässä ja ihailemassa poroja ja nauttimassa nokipannukahvit jutustellen mukavan poroisännän kanssa. Päivä oli lumipyryinen, mutta mukavaa oli. Lähtiessämme saimme vielä ostettua isännältä tarvikkeet poronkäristykseen, joten ruokalistallemme pääsi aitoa paikallista herkkua. Tyttäremme mieskin saapui sunnuntaina mökille ja hän perinteisesti toimii meillä keittiövastaavana, joten käristystarvikkeet tulivat heti käyttöön. Grillimestarina hän loihti meille myös loman aikana ihanat muurinpohjaletut, makkarat ja paistoi naudanfileetkin luonnon tulella kodassa. Onnistunut kokeilu, ei varmasti jää viimeiseksi kerraksi.
Seuraavat päivät olivatkin sitten aurinkoisia pakkaspäivä, joten pääsimme nauttimaan kaikista aktiviteettimahdollisuuksista päivittäin. Pikkutyttö halusi käydä joka päivä Seija Ratsutallin aidan vieressä ihastelemassa heppoja. Mäkeä laskettiin kelkalla ja pulkalla. Myös suksia testattiin, mutta kärsivällisyys ei vielä riittänyt kovin pitkiin suorituksiin. Vanhempi väki pääsi viimein hiihtämään, ja mikäpä oli hiihdellessä upeassa auringonpaisteessa, ladut kuin junaradat, tyyni keli ja pikkupakkanen – täydellistä! Tyttäremmekin pääsi isänsä kanssa viimein rinteisiin ja vauva nukkui tyytyväisenä vaunuissa mökin lasitetulla terassilla. Illalla olivatkin jalkalihakset väsyneen tuntuiset, ennen lomaa kun ei kukaan ollut päässyt näitä lajeja treenailemaan.
Paluu arkeen ja tänne vihertävien ruohikoiden keskelle olikin sitten pieni shokki kaikille. Kyllä aurinko, lumi ja pakkanen kuuluvat oikeaan talveen.
Onneksi seuraava piipahduksemme Ukkohallaan on näköpiirissä. Sitä odotellessa!
– Tuula
Mökinomistajan blogi
Tämä on Aurinko-Saaga 2 huvilan omistajien blogi, jossa kerrotaan lomailusta Ukkohallassa, alueen tapahtumista ja aktiviteeteista sekä esitellään huvilaa.
